Astetta lämpimämpää: Tiistai 2.9.

Viikon mittainen aloitusleiri meni tosi nopeasti. Leiri pidettiin lähellä Accran keskustaa, Osun kaupunginosassa sijaitsevassa hostellissa. Meitä oli 3 suomalaista, 1 sveitsiläinen, 1 itävaltalainen ja 11 saksalaista. Majoitumme seitsemän hengen huoneissa ja rakennuksesta löytyy myös vessat ja toisinaantoimivat jääkylmää vettä sylkevät suihkut. Leirillä pohdittiin vapaaehtoisen roolia, pelkoja ja toiveita. Lisäksi meillä oli twin kielen kurssi. Kieli on melko haastava, mutta osaan sitä jo vähän. Me ka twi kakra.
Saimme myös paikalliset nimet. Ensimmäinen nimi kertoo minä viikonpäivänä on syntynyt ja toinen nimi on siksi, että aika moni on syntynyt samana päivänä. Mun nimi on Abenaa Pokua. Tai twiksi: Me din de Abenaa Pokua. Nimenantoseremoniassa rukoiltiin ja juotiin lasillinen jotain
tosi vahvaa alkoholia. Kyyneleet virtasi, mutta oli hauskaa! Nimestä on myös hyötyä. Paikalliset on ihan innoissaan, kun tervehdin twiksi ja vielä enemmän riemuissaan, kun kerron paikallisen nimeni. Tällä tavoin saa usein myös hintoja laskettua torilla.
Ensimmäisen viikon perusteella vuodesta on tulossa mahtava. Ghanalaiset ovat mielettömän ystävällisiä ja kulttuuri on avoin ja iloinen. Mulla on vielä monta uutta tapaa opittavana (esimerkiksi matkalla vessaan ei saa tervehtiä). Onneksi paikalliset antavat anteeksi obrunin, eli valkoihoisen, virheet. Hankalinta on muistaa olla käyttämättä vasenta kättä. Vasen käsi on "likainen" niin käytännössä kuin symbolisessa merkityksessä. Oikealla kädellä syödään (sormin, ei haarukalla!), sekä viittilöidän ja tervehditään.
Ihonväri herättää kyllä huomita. Autot tööttäilevät ja ihmiset tuijottavat. Suurin osa on kuitenkan avoimen kiinnostuneita ja kosintapyyntöjäkin olen saanut. Meille yritettiin myös kaupitella kaikkea, sillä valkoisina olemme tietysti miljonäärejä.
Haaveet rikkaasta elämästä on kuitenkin kaukaiset, sillä heti ensimmäisenä viikkona onnistuin rikkomaan mun läppärin ja kaikki kolme tuomaani kännykkää. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja sain sovittua uusien hankkimisen melko kätevästi.
Viimeisenä vielä pakko vähän kehuskella: olen oppinut kantamaan vatia pään päällä! Jos vadissa on tavaraa (ei nestettä) osaan jopa juosta ja hyppiä. Veden kanssa se on astetta vaikeampaa, mutta käveleminen onnistuu kyllä. Ihan mahtavaa!