Perjantai 5.9.

Viikko ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Muutimme saksalaisen Nicolen kanssa tiistaina isäntäperheeseen. Asumme samalla tontilla koulun kanssa, jossa aiomme opettaa ensi viikosta lähtien. Perhe on köyhä ja täten majoituksen olosuhteet alkeelliset. Hostellin kylmät toisinaan toimivat suihkut tuntuvat luksukselta.
Nicolella on ongelmia hygienatason suhteen, sillä hänellä ei ole maaseutuolosuhteisiin tarvittavia rokotuksia ja vakuutuksia. Itselle eniten vaikeuksia tuottaa eristyneisyys. Lähimpään Adentan kylään menee trotrolla (paikallinen bussin tapainen kulkuneuvo) puoli tuntia, Madinan kaupunkiin yli tunti ja Accraan yli kolme tuntia. Kotona on turha edes haaveilla internetistä, kun puhelinverkkokaan ei kata taloamme.
Sekä Nicole, että minä sairastuimme kotona nopeasti. Lähdimmekin siksi ainakin viikonlopuksi omilla rahoilla takaisin Accraan hostelliin. Accrassa pääsimme myös käymään lääkärissä. Mainitsemieni ongelmien lisäksi ilmeni valitettavasti muitakin. Näiden kaikkien vuoksi pyrimme selvittämään mahdollisuutta vaihtaa projektia.

Mun herätyskello.

Meidän kodin keittiö.

Yksi kotipihan lukemattomista asukeista.

Pari asukkia lisää.

Pihallamme kasvavia plantaaneja.

Larris Academy -koulu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti