Odottelu oli raskasta. Kommunikaatio Ghanan ICYE:n kanssa takkuili aika pahasti ja viikko oli henkisesti ja fyysisesti raskas. Ruoan hankkiminen oli hankalaa. Koulujen alettua elämä hostellilla hiljeni. Huonekaverit viettivät päivänsä luennoilla, Nicole ja mä puhelua odotellen.
Vihdoin perjantaina se tuli. Meille oli löydetty uudet kohteet. Nicole suuntasi takaisin Madinan lähettyville, mutta uuteen projektiin. Mä sen sijaan suuntaisin kohti Kumasia! Ihanaa!
Koulu johon nyt menen on nimeltään Christlove Educational Complex. Samassa koulussa on vapaaehtoisina suomalainen Maiju ja saksalainen Ann-Sofie. Tulen asumaan niiden
kanssa yhdessä asunnossa, joka sijaitsee koulun yhteydessä. Pikainen puhelu Maijulle kertoi, että olosuhteet on mainiot. Mulla tulee olemaan oma makuuhuone ja oma kylppäri, tosin Maijun ja Ann-Sofien huoneen vessa ei toimi, joten mun tulee toistaiseksi olemaan kaikkien käytössä. Ei se mitään. Ajatus juoksevasta vedestä, pulpeteilla varustetuista luokista ja ehjästä katosta vei mut jo hurmioon.
Nicole muutti lauantaina ja mä sunnuntaina. Vailla mitään osoitetta, ohjetta tai puhelinnumeroa lähdin seikkailemaan rinkka selässä kohti Kumasia. Reissuun mahtui stressiä, pelkoa, paljon neuvon kyselyjä, kuoppaisia teitä ja yksi pieni itku, mutta selvisin lopulta kuuden tunnin kuluttua perille ehjänä. Nyt nukkumaan (omaan parisänkyyn!) painuukin erittäin väsynyt, mutta onnellinen vapaaehtoinen. Aamulla alkaa koulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti