Koska maanantai oli jostain meille tuntemattomasta syystä lomapäivä, suunnattiin pitkäksi viikonlopuksi Accraan. Mullehan paikka oli jo entuudestaan tuttu ja olin muutenkin aika väsynyt, mutta päätin silti liittyä muiden matkaan. Mukaan Kumasista lähti vapaaehtoiset Martina ja Fabienne, jotka asuu kohtalaisen lähellä meitä.
Lähdettiin koululta aamulla klo 11 ja saavuttiin illalla 20:30 hostellille. Matka sujui mukavasti Fabiennen kanssa rupatellessa, tosin alkumatkan ajan joku saarnasi bussin käytävällä kovaäänisemmin kuin yleensä. Hostellille saavuttua haettiin pikaisesti ruokaa KFC:stä. Ranskalaisia ei kyllä voita mikään. Illaksi suunnattiin Epos-baariin muutamalle. Seuraan liittyi myös kavereita hostellillta. Ilta oli rento ja mukava, mutta väsyneenä en jatkanut muiden mukana yökerholle vaan painuin pehkuihin ihmisten ajoissa.
Lauantai aamuna Ann-Sofie, Maiju ja mä herättiin aikasin, koska olin luvannut näyttää Cultural Centre -torin. Tosin lähtö hieman myöhästyi varsin afrikkalaisesta syystä: jokin meni rikki. Tällä kertaa kyseessä ei ollut trotron rengas, vaan hostellin vessan lukko. Vietin vessassa 20min ennen kuin mun huudot kuultiin ja Killah riensi ritarina apuun. Myös perille pääseminen venähti, sillä viimeksi torilla käydessäni Kwame oli muistanut torin nimen väärin. Trotro kuskille totesimme reissaavamme Makolan torille, jonne siis myös päädyimme. Valitettavasti Makolan torin valikoima oli varsin erilainen kuin mitä me toivottiin, joten edessä oli aika paljon säätöä, kiertelyä ja neuvojen kyselemistä ennen perille pääsyä.
Onneksi tori oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Kankaita, laukkuja, kenkiä, vaatteita, koruja, puuesineitä, lompakkoja ja kaikkea mitä kuvitella saattaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Tinkimistaidot kehittyivät taas ja mukaan tarttui jos jonkinmoista matkamuistoa. Tutustuimme myös kahteen rummun veistäjään, jotka päättivät antaa meille vähän ilmaista (vaihteeksi oikeasti ilmaista, eikä "mutta pieni lahjoitus olisi kiva"-meiningillä) rumpuopetusta. Oli siistiä!
Lopulta maltoimme palata hostellille, jonne saapui lisää vapaaehtoisia Madinasta. Isolla porukalla lähdimmekin sitten kohti Kokrobiten rantaa. Se oli unelma! Hiekka, aurinko, lämmin meri, palmuja ja kavereita. Mitä muuta sitä voisikaan toivoa viikonlopulta? Paikka oli yllättävän hiljainen, vaikka "turistipaikka" olikin. Olin myös iloinen, että saatiin nauttia auringosta melko rauhassa, vaikka bikineissä oltiinkin. Yksittäiset "häiritsijät" olivat lähinnä kaupustelijoita, joilta me ostettiinkin mm. hedelmiä, pähkinätoffeeta ja kaulakoruja, jotka valmistettiin meidän valitsemista helmistä. Reissu rannalle oli siis kaikin puolin täydellinen. Valitsin jopa aurinkorasvan suojakertoimen oikein enkä palanut ollenkaan!
Illalla mentiin syömään ranskalaiseen ravintolaan. Oli ihanaa saada oikea ruokalista ja pöytiin tarjoilu. Oon ollut monta vuotta kasvissyöjä, mutta aloitin lihansyönnin varovasti kesällä, sillä maassa, jossa lapsia kuolee nälkään on paha kieltäytyä mistään. Ravintolassa päätin sitten oikein repäistä ja tilasin itselleni pihvin. Se oli valtava! Sille oli oma lautanen! Silti söin sen kokonaan ja oli kyllä ihan törkeän hyvää. Päivän kruunasi jälkkärit italialaisessa jäätelöbaarissa.
Sunnuntaina kierrätin muita vapareita Accran nähtävyyskierroksella. Oli hauskaa toimia "turistioppaana" ja kertoa nähtävyyksien historiasta ja merkityksistä. Tällä kertaa pilvinen sää oli petollinen, sillä paloimme melkein kaikki. Kierroksen päätteeksi menimme käymään Accran kansallisteatterissa, sillä syyskuu on Accrassa teatterifestivaalikuukausi. Valitettavasti juuri sunnuntaille osui lapsille tarkoitettu esitys, mutta onneksi musiikki ja tanssi ei katsonut ikää. Yllätyin myös siitä, miten vahvasti täällä yleisö reagoi huudoin ja elein esityksiin. Tosin kyllä bussissa pyöriviin kenties maailman surkeimpiin ghanalaisiin elokuviinkin elämöidään kovaa.
Teatterin jälkeen ohjelmassa oli supermarketti. Hädin tuskin puolikkaan suomalaisen supermarketin kokoinen ruokakauppa tuntui jättiläismäiseltä ja mielettömältä. Ostettiin pusseittain ruokia, joita muualta täällä ei saa. Mukaan tarttui mm. herkkuja, säilykkeitä ja aamiaispuuroja ja -muroja.
Illalla koitti koko viikonlopun kohokohta: La Piazza. La Piazza on kallis italialinen fine dining -ravintola lähellä hostelliamme. Kun asuttiin Nicolen kanssa hostellilla, me kuljettiin La Piazzan ohi joka päivä ja unelmoitiin sen ruokalistasta. Päätettiin siis, että viimeisenä iltana ennen uusiin projekteihin muuttoa mentäisiin syömään sinne. Säästin ravintolaa varten pihistelemällä muutenkin niukasta ruokamäärästäni, sillä tiesin, että pian se palkittaisiin. Kuinkas sitten kävikään, että Nicole muuttikin projektiinsa ennen mua ja ravintola jäikin kokematta. Niinpä nyt, suhteellisen pitkän odotuksen jälkeen, odotukset oli korkealla.
Ja jokainen odotukseni ylitettiin. Ilta oli mieletön, istuttiin lämpimällä sisäpihalla tähtien alla ja saatiin mahtavaa palvelua. Alkuun join raikkaan mojiton, pääruoaksi söin aivan tajuttoman hyvän pizzan ja jälkiruaksi suussa sulavan suklaafondantin vaniljajätskin kera. Ann-Sofie myös opetti meille tavan, että kierrätimme jokaista annosta pöydän ympäri siten, että jokainen pääsi maistamaan jokaisen annosta. Oli hauskaa maistella erilaisia ruokia ja pidin joka ikisestä. Silti oman pizzan
palatessa nenän eteen, en voinut kuin hymyillä. Edes lasku ei voinut pilata mun iltaa!
Maanantai meni jälleen reissatessa takaisin Kumasiin hieman täydempien laukkujen kera. Torstaina olimme laiskotelleet siivouspäivän suhteen, joten illalla jynssäsimme vielä koko kämpän kiiltäväksi ennen nukkumaan menoa.
Kuvia saa taas suurenemaan klikkaamalla!
Rumputunnilla
Ostoksia torilta
Kokrobiten ranta
Mulle tehdään kaulakorua
Valmiit korut
Meri!
Kwame Nkrumah Memorial Park
Itse Kwame Nkrumah
Teatterissa
Perinteistä tanssia
Suomalaiset Osun rannalla
Mojitoja
Palaneita vapaaehtoisia La Piazzassa
Suklaafondant
