Ankassan kastelemina jatkoimme matkaamme kohti Beyin -nimistä kylää aivan Ghanan läntisimmällä rannikolla.
Beyin on turistien tukikohta heidän vierailleessaan Nzulezon kylässä. Tämän vuoksi pienessä kylässä on useampi miellyttävä rantahotelli. Ja sitten on se meidän valitsema rotanloukku. Katon vuotaessa sähköttömään huoneeseen, jonka lattia kuhisi muurahaisista, ja jonka bambuseinien kolot eivät eristäneet tuulta sen paremmin kuin viereisen huoneen _koko yön_ auki ollutta televisiota koitin muistutella itselleni, että hei tää on halpaa!
Sitten siihen, miksi tänne kauas asti oikeen tultiin: Nzulezoon!
Nzulezo on kylä, jonka on rakennettu kokonaan veden päälle keskelle järveä. Ai miksi? No siksi, että alunperin sotaa paenneen heimon johdatti snne etana. Tälle etanajumalalle oli vieläkin oma pyhättönsä hieman kylästä erillään ja noin puolet kyläläisistä ovatkin yhä niin sanotun "perinteisen uskonnon" kannattajia.
Matka kylään kesti pienellä kanootilla noin 45min ja kulki ensin jokea, sitten vedessä kasvavan viidakon halki ja sitten jopa melko suomalaisen järvimaiseman läpi. Oppaamme kertoi meloessaan kylän historiasta ja elinkeinotavoista. Me kuuntelimme hiljaa, läkähdyimme auringossa ja otimme noin satatuhatta valokuvaa.
Itse kylä oli kyllä aika vaikuttava. Ihmiset elivät oikeasti laiturin kaltaisella alustalla. Tapasimme kylän päällikön, jolta saimme tulkin avulla kysellä kysymyksiä kylästä. Vaikka paikka oli ehdottomasti näkemisenarvoinen, en voinut olla hieman häpeämättä. Siinä minä, rikas valkoinen kameroineni, olin tirkistelemässä näiden köyhien mustien koteihin. Ai että, kun ollaan nyt niin maailmaa nähneitä!
Häpeän saattelemana lahjoitimme kylän koulun remontoimiselle rahaa ja poistuimme paikalta huomattavasti pienemmän kuvamäärän kera.
Nzulezossa ihmetytti:
-Maanantaisin järvessä ei saa kalastaa, tai verkkoihin tarttuu kalojen sijaan ihmisruumiita
-Lapset oppivat melomaan kanoottia ennen kuin oppivat kävelemään
-Kaikki osaavat uida (tosi erikoista Ghanassa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti