Takoradista suuntasimme kohti Ankassan sademetsää. Matka oli varsin ghanalainen: riitelyä trotron paikoista, tinkimistä laukkujen mukaan ottamisen hinnasta, poliisien päätös keskeyttää trotromatkamme ja ylihinnoiteltu taksi.
Lopulta hikisinä pääsimme perille Ankassan sademetsän "turistitoimistolle" eli pienelle katokselle syvällä sademetsässä, jonka viereiseen ilmoitustauluun oli niitattu paperi, jossa ilmeisesti joskus oli ollut paikan kartta. Sademetsä kuitenkin päätti antaa meille saman kohtelun, kuin surulliselle kartalle: kaatosateen.
Ja koska universumi ei ollut vielä saanut ihan tarpeekseen meidän kiusaamisesta, alkoi myös ukkostaa. Jos et ole koskaan ollut Ghanassa, voin kertoa sullle, että ghanalaisen ukkosmyrskyn kanssa ei pelleillä. Vettä satoi sellaisella voimalla, että tiellä maatessa olisi saanut tehokkaan kokovartalohieronnan.
Voivotellessamme tilannettamme bongasimme katoksen vierestä lava-auton. Metsänhoitajan ristikuulustelu paljasti, että auto kuului tutkijalle, joka oli metsässä, no, tutkimassa. Päätimme odottaa tutkijan saapumista ja ruinata ajelua metsän halki kulkevan pienen polun verran.
Eipä aikaakaan (huomioithan, että ghanalaisessa aikakäsityksessä tämä merkitsi varsin mittavaa aikaa) tutkija ja hänen tutkimusapulaisensa rämpivät kumisaappaissaan metiköstä.
Small talkin jälkeen kävi ilmi, että tutkija etsi työkseen Ghanan sademetsistä sukupuuttoon kuollutta apinalajia. Kävi myös ilmi, että hän ei ehtisi meitä metsässä ajeluttaa, mutta tarjosi kyytiä pois metsästä takaisin lähimmän ison tien varrelle.
Edelleen ylihinnoitellusta taksimatkasta närkästyneinä tämä rahansäästövaihtoehto kuulosti mahtavalta. Ainoa vain, että lava-auton sisälle ei mitenkään mahtunut kaikki me ja meidän laukkumme.
Ja kyllä, valitsimme siis laukkumme! Niinpä Ann-Sophie ja mä kiivettiin lava-auton lavalle seisomaan ja matka sademetsän halki alkoi. Saanen muistuttaa, että vettä satoi aivan helskutisti. Ann-Sophie joutui pitämään silmiään veden vuoksi kiinni, muttä mulla silmälasit suojasivat silmiä. Roikuimme kuoppien yli kiitävän auton mukana ja aina, kun liaani oli viedä meidä mukanaan kiljuin Ann-Sophieta menemään kyykkyyn. Oli aika hc-reppureissajaolo!
Vinkkejä Ankassasta:
-Kun matkustat sademetsään, varustaudu siihen, että siellä voi sataa
kartta: zeemaps.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti