Joulukalenteri luukku 17

Ajattelin vähän kirjoittaa tän luukun taakse vakavampaa asiaa. Toivon, että silti jaksatte lukea, sillä mun mielestä tää aihe on tärkeä.

Haluaisin puhua teille yhdestä kappaleesta. Marraskuussa Bob Geldof keräsi kasaan joukon isoja nimiä. Mukana oli mm. Bono, Ed Sheeran, Coldplay, One Direction, Paloma Faith ja monia monia muita. Yhdessä nää julkkikset sitten äänitti uuden version 1984 vuoden hitistä "Do they know it's Christmas?". Tämän uuden version kaikki tuotot menevät ebolan vastaiseen taisteluun.

Ajatus hyvä, toteutus huono. Ai miksi? No alkuun käykääpä katsomassa kappaleen musiikkivideo tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=-w7jyVHocTk

No mitä piditte? Tuliko tippa linssiin? Kävikö niin sääliksi?

Mä olen asunut vain hetken aikaa Ghanassa. En ole mikään Afrikka-asiantuntija. Silti tää aika on avannut mun silmiä sen verran, että video suorastaan oksetti.

Kun ensimmäinen versio levytettiin vuonna 1984 länsimaalaisten suhde Afrikkaan oli varsin toisenlainen kuin tänään. Afrikalla meni huonosti ja länsimaalaisten piti avata silmänsä sille hädälle ja auttaa rahallisesti.

Mutta nyt ei ole vuosi 1984 ja Afrikka ei ole enää köyhyyden luvattu maanosa. Kehittyvät maat on todellakin kehittyneet ja Afrikasta löytyy kulttuuristen rikkauksien ohella paljon ihan sitä länsimaalaisten rakastamaa taloudellista rikkauttakin. Tämän vuoksi mielikuva Afrikasta on hitaasti, mutta varmasti alkanut muuttua parempaan suuntaan. Afrikka nähdään yhä useammin kauppakumppanina, raaka-aineiden tuottajana ja myös mielenkiintoisena turistikohteena. Afrikasta löytyy maailman nopeimmin kehittyviä maita. Afrikkalaista kulttuuriperintöä arvostetaan. Toki Afrikassa on vielä paljon köyhyyttä, mutta Afrikka on myös itse luonut keinoja tämän köyhyyden taisteluun. Afrikka ei ole enää riippuvainen vain länsimaalaisten sääliavusta.

Ja sitten tuli ebola.

Ebola löi Länsi-Afrikkaan ja kovaa löikin. Mutta sen lisäksi ebola löi länsimaita kasvoihin ja käänsi niiden katseen takaisin menneisiin. Takaisin siihen köyhään kuoleman Afrikkaan. Kuin salamaniskusta Afrikka nähtiin taas kurjuuden perikuvana, joka ei voi mitenkään pärjätä koskaan yksin. Afrikka oli jälleen säälin kohde.

Valitettavasti näihin mielikuviin puuttuminen on todella vaikeaa. Mediassa ei tunnu riittävän tilaa edes länsimaalaisille iloisille uutisille, saati sitten afrikkalaisille. Mutta luulisi silti, että Geldofin kaltainen hyväntekijä ymmärtäisi paremmin, ettei edesauttaisi tämän mielikuvan syntymistä.

Listaan muutaman kohdan, jotka videossa mua ällöttää eniten.

-Alun videopätkä kuolevasta naisesta

Haluaistko sä, että sua kuvattaisiin kun olet kuolemaisillasi? Haluaisitko jakaa kuvan sun kuihtuneesta vartalosta koko maailman päiviteltäväksi? Et. Ja voin kertoa, että varsinkaan afrikkalaiset eivät halua. Täällä kuolemiseen liittyy valtavasti rituaaleja ja uskomuksia, eikä yhteenkään niistä kuulu videokamera. Videopätkään ei ole saatu tippaakaan arvokkuutta naista kohtaan. Häneltä on peitetty meidän länsimaalaisten mielestä kriittiset alueet, mutta Länsi-Afrikan pukeutumiskoodin mukaan hän on kutakuinkin alasti. Vartalosta on paljaana alueita, joita ei täällä vain kuulu olla paljaana. Lisäksi suojapukuihin pukeutuneet hoitajat ovat toki realistisia, mutta eivät kyllä edesauta tilanteen arvokkuutta. Eikö me voida arvostaa ebolaan kuolevia edes sen vertaa, että annettaisiin heille se yksityisyys ja arvokkuus, jonka he ansaitsevat?

"It's a world of dread and fear"
"Where a kiss of love can kill you, and there's death in every tear"
"And the Christmas bells that ring there, they are clanging chimes of doom"
"Where there's no hope tonight"

Toki ebola tuottaa kauhua, mutta se ei silti määrittele koko Afrikkaa pelon maailmaksi. Ja kyllä täällä rakastetaan ja itketään ja nauretaan ja eletään ihan normaaliakin elämää ebolasta huolimatta. Kellot soivat myös ristiäisille ja häille niiden hautajaisten lisäksi. Mutta Sierra Leonessa, Guineassa ja Liberiassa ne harvoin ovat joulun kellot. Maissa suurin osa on muslimeja, eivätkä he edes juhli joulua. Että hei Geldof, teeppäs tautatyösi paremmin!

Kun esim. lintuinfluenssa tai sikainfluenssa riepotteli länsimaita, ei se ollut meidän kaikkien länsimaalaisten elämän ainut sisältö. Miksi se olisi siis afrikkalaisten? Toki kylissä, joissa ebola todella on tilanne on varmasti kamala. Mä en ole noissa kylissä ollut, enkä voi sanoa niistä sen enempää kuin keskiverto länsimaalainen tallaajakaan. Mutta ajatus siitä, että koko Länsi-Afrikka pyörisi vain ebolan ympärillä on naurettava. Suurimman osan elämä jatkuu ihan normaalina.

Ja kaikkein tärkeimpänä: toivoa aina on.

Uudessa versiossa on silti onneksi poistettu muutama kamala pätkä ensimmäisestä versiosta. Kuten "where nothing ever grows", "no rain or rivers flow" ja pahimpana: "well tonight thank God it's them, intead of you". Ehkä Geldof kurkkasi ikkunasta lentäessään Länsi-Afrikan yli ja huomasi, että kaikkialla onkin hei vihreää.

Ebola riepottelee useaa Länsi-Afrikan maata jo tarpeeksi pahasti tappamalla ihmisten perheenjäseniä, naapureita ja muita tuttavia. Mutta me länsimaalaiset aiheutetaan ihan yhtä pahaa tuhoa. Mielikuvien seurauksena kauppasuhteet Afrikkaan ovat heikentyneet ja turismi varsinkin Länsi-Afrikkaan lähes kuollut. Voltalla matkustellessamme olimme useamman kerran hostellin ainoat vierailijat. Tafi Atomessa oppaamme surullisena kertoi, että parhaina päivinä hänellä kävi 100 asiakasta päivässsä. Nyt me kolme olimme ainoat. Tafi Atome on vain yksi Länsi-Afrikan lukemattomista kylistä, joka on kasvanut riippuvaiseksi turismista. Paikalliset ovat kuoluttautuneet oppaiksi, veistävät turisteille matkamuistoja ja pitävät lukemattomia majataloja. Ebolan myötä yhtäkkiä turistit hylkäsivät myös maat, kuten Ghanan, jossa ebolaa ei edes ole.

Ja ilmiö ei ole vain turisteilla. Meitä tuli tänä vuonna Ghanaan vapaaehtoisiksi ICYEn kautta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta ei se vielä mitään, helmikuussa seuraavia vapaaehtoisia tulee pyöreä nolla. Kukaan, koko maailmasta, ei hakenut ICYEn kautta Ghanaan. Itseasiassa haut koko Afrikkaan romahtivat. ICYEn kautta vapaaehtoisia on myös kouluissa ja orpokodissa, jotka todella tarvitsevat vapaaehtoisia. Projekteja, joissa ei ole ketään, joka voisi tehdä vapaaehtoisen työt kun heitä ei enää ole.

Ja pahinta mielikuvissa on se, että ne säilyvät. Kun ebola toivottavasti pian kukistetaan, lakkaa se tappamasta ihmisiä. Mutta länsimaalaisten mielikuva köyhästä ja kurjasta Afrikasta säilyy paljon pidempään. Se tulee aiheuttamaan tuhojaan vielä monien vuosienkin päästä.

Joten herää kysymys, kuinka paljon Geldofin kappaleen tulisi kerätä rahaa, jotta se olisi lopulta kannattava Afrikan kannalta? Jotta se kompensoisi kaiken sen rahallisen menetyksen, jonka Afrikka kokee kappaleen edesauttamien mielikuvien välityksellä? Niin, että kannattiko?

Ja hei Geldof, "Do they know it's Christmas?" Yes they fucking do.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti