Kun jonkun (esim. tarjoilijan tai myyjän) huomio halutaan kiinnittää, mutta henkilöä ei tunneta nimeltä, sihistään. Ssss! Paikalliset osaa tehdä sen tosi kovaa. Mäkin oon kehittynyt mun sihinässä.
Tapa 2:
On ihan ok kaivaa julkisesti nenää. Tai korvaa. Tai miesten laittaa kädet housuihin tarkistaakseen, että siellä on kaikki vielä tallella. Nenän kaivamisessa apuna voi käyttää esim. kynää. Lisää käsidesiä mulle kiitos!
Tapa 3:
Joskus voi vilahtaa tissi. Jos on kamalan hiki ja paidan helma on ainoa, mihin sitä voi pyyhkiä, niin pitäähän se helma nostaa. Rintsikat on vapaaehtoinen asuste, jotka ei ole monen mieleen. Tosin paikalliset tiet on sen verran kuoppaisia, että maximum support urheilurintsikatkaan ei tunnu riittävän. Ilman rintaliivejä elelevien varustuksesta näkee kyllä nämä kuoppatiet. Että turha siellä ruudun takana mitään kuolata. Ja jos imettää, niin ei sitä nyt aina jaksa laittaa tissiä takas paidan sisään. Ihan kätevää, että se roikkuu kokoajan esillä jos pikkuselle tulee uudestaan nälkä.
Tapa 4:
Tissien sijaan alavatsaa ja alaselkää ei kyllä vilautella. Se on naisilla tosi seksuaalinen alue. Se verhoillaan hienoilla helmillä. Jopa vauvojen vyötäröitä komistaa korut. Niitä ei saa pois edes peseytyessä.
Tapa 5:
Vasenta kättä ei siis oikeasti vaan käytetä. Piste. Yksi viikko näin facebookissa kuvan mun kaverista, joka esitteli kameralle jotain vasemmalla kädellään. Paheksuvasti pudistelin päätäni kunnes muistin, että ainiin toihan on suomalainen.
Tapa 6:
Jos (ja usein kun) vatsa on sekasin, niin siitä kerrotaan kaikille. Mä esimerkiksi tiedän miltä Maijun luokan opettajan ripuli tuntui ja mikä pistää kenenkin vatsan sekasin.
Tapa 7:
"Going to the toilet" on kakkoshätä ja "going to urinate" on ykköshätä. Pissalla ei tietenkään käytetä vessapaperia. Mitä tuhlausta! Me tosin käytetään. Myyjä, jolta ostetaan meidän vessapaperi mahtaa luulla, että meidän vatsat on kokoajan sekasin, kun paperia kuluu tolkuttomasti. Ja ainiin, paperia ei saa vetää pöntöstä. T. syksyllä vessanpöntön kolme kertaa tukkinut.
Tapa 8:
Sääriä ei Ghanassa sheivata. Ollenkaan. Koskaan. Kun ensi-inhosta pääsee yli, se on oikeestaan aika rentoa. No stress hei! Kainaloihin asti en pysty tätä stressaamattomuutta venyttämään. Harmi, et mun säärikarvat ei oo paikallisten mieleen. Niiden kauneusihanteissa valkosessa sääressä kasvaa mustia karvoja. Kaunis mielikuva, eikö?
Tapa 9:
Teoriassa Ghanassa ei saisi puhua ollenkaan kun syödään. Mutta käytännössä kyllä puhutaan, mutta vaan silloin, kun suu on ihan täpötäynnä jotain tunnistamattomaksi möykyksi jauhettua ruokaa. Jos sitä oikein kiihtyy, niin möykystä voi lennellä palasia kanssasyöjän lautaselle. Ihan ystävällistä hei jakaa ruokansa!
Tapa 10:
Kun syödään jotain jonkun seurassa, joka ei syö, niin tää henkilö pitää kutsua mukaan ruokailuun. "You are invited" -kutsuun kuitenkin vastataan vaan kiitoksia, eikä todellakaan kosketa toisen ruokaan. Siis haloo, onhan se nyt toisen oma ruoka! Mutta varo vaan, jos unohdat trotrossa kutsua vieressäsi istuvan jätskisi pariin, niin se kyllä huomauttaa tapojen puutteesta. Ja silloin on jo liian myöhäistä, kutsumiseen vastataan silloin suurella ruokahalulla. Hyvästi vaan jätski.
Liikennevaloissa trotron ikkunasta sihistään vesipussien kaupustelijoille.
Katuruokaa. You are invited!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti