Joulukalenteri luukku 23
Ghanalaiset nimet
Ghanassa ihmisillä on aina pitkä litania etunimiä. On virallinen englannin kielinen nimi. Tämä voi olla ihan tyypillinen nimi, kuten Richmond tai Catherine. Tai sitten se voi olla ei niin tyypillinen nimi, kuten Princess, Goodluck tai Adolf.
Sitten on se epävirallisempi nimi, jota käytetään arkisemmissa yhteyksissä. Tämä nimi annetaan sen perusteella minä viikonpäivänä olet syntynyt.
Naisten nimet:
Maanantai: Adwoa
Tiistai: Abenaa
Keskiviikko: Akua
Torstai: Yaa
Perjantai: Afia
Lauantai: Ama
Sunnuntai: Akosua
Miesten nimet:
Maanantai: Kwadwo
Tiistai: Kwabena
Keskiviikko: Kwaku
Torstai: Yaw
Perjantai: Kofi
Lauantai: Kwame
Sunnuntai: Akwasi
Mun nimeni on Abenaa ja esittelen kadulla tapaamilleni ihmisille yleensä itseni sillä nimellä. Käytän silti myös mun suomalaista nimeä, sillä se on aika helppo. Ann-Sophie sen sijaan on luokassaankin Madame Ama.
Jostain syystä paikalliset uskoo, että suurin osa on syntynyt sunnuntaina (me ei olla tosin huomattu moista) ja siksi yleensä kaikkia kutsutaan vaan Akosuaksi, jos nimeä ei tiedetä. Ollaankin opittu reagoimaan myös Akosua nimeen.
Viikonpäivän lisäksi nimiä annetaan mm. sen perusteella monesko lapsi on kyseessä tai millainen synnytys oli. Kaksosille annetaan yleensä sama nimi ja toista kutsutaan vain pieneksi ja toista isoksi. Kaikelle löytyy kyllä oma nimensä. Osa on aika karuja: Obímpέ-nimen suora käännös tarkoittaa, "kukaan ei halua" ja se annetaan lapselle, jonka isä kieltäytyy tunnustamasta lasta.
Nimiä on oikeestaan aika hauska oppia lukemaan. Esimerkiksi tiedän nykyään, että tunnettu Kofi Atta Annan on syntynyt perjantaina, hän on toinen kaksosista ja äitinsä neljäs lapsi!
Jos oma syntymä ei ole ihan lähimuistissa, viikonpäivän voi tarkistaa täältä:
http://www.mathsisfun.com/games/dayofweek.html
Lisäksi jos nimikäytännöt kiinnostavat enemmän, lisätietoa saa esim. täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Akan_names
http://www.ghananation.com/ghananames/?page=2
Ghanassa ihmisillä on aina pitkä litania etunimiä. On virallinen englannin kielinen nimi. Tämä voi olla ihan tyypillinen nimi, kuten Richmond tai Catherine. Tai sitten se voi olla ei niin tyypillinen nimi, kuten Princess, Goodluck tai Adolf.
Sitten on se epävirallisempi nimi, jota käytetään arkisemmissa yhteyksissä. Tämä nimi annetaan sen perusteella minä viikonpäivänä olet syntynyt.
Naisten nimet:
Maanantai: Adwoa
Tiistai: Abenaa
Keskiviikko: Akua
Torstai: Yaa
Perjantai: Afia
Lauantai: Ama
Sunnuntai: Akosua
Miesten nimet:
Maanantai: Kwadwo
Tiistai: Kwabena
Keskiviikko: Kwaku
Torstai: Yaw
Perjantai: Kofi
Lauantai: Kwame
Sunnuntai: Akwasi
Mun nimeni on Abenaa ja esittelen kadulla tapaamilleni ihmisille yleensä itseni sillä nimellä. Käytän silti myös mun suomalaista nimeä, sillä se on aika helppo. Ann-Sophie sen sijaan on luokassaankin Madame Ama.
Jostain syystä paikalliset uskoo, että suurin osa on syntynyt sunnuntaina (me ei olla tosin huomattu moista) ja siksi yleensä kaikkia kutsutaan vaan Akosuaksi, jos nimeä ei tiedetä. Ollaankin opittu reagoimaan myös Akosua nimeen.
Viikonpäivän lisäksi nimiä annetaan mm. sen perusteella monesko lapsi on kyseessä tai millainen synnytys oli. Kaksosille annetaan yleensä sama nimi ja toista kutsutaan vain pieneksi ja toista isoksi. Kaikelle löytyy kyllä oma nimensä. Osa on aika karuja: Obímpέ-nimen suora käännös tarkoittaa, "kukaan ei halua" ja se annetaan lapselle, jonka isä kieltäytyy tunnustamasta lasta.
Nimiä on oikeestaan aika hauska oppia lukemaan. Esimerkiksi tiedän nykyään, että tunnettu Kofi Atta Annan on syntynyt perjantaina, hän on toinen kaksosista ja äitinsä neljäs lapsi!
Jos oma syntymä ei ole ihan lähimuistissa, viikonpäivän voi tarkistaa täältä:
http://www.mathsisfun.com/games/dayofweek.html
Lisäksi jos nimikäytännöt kiinnostavat enemmän, lisätietoa saa esim. täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Akan_names
http://www.ghananation.com/ghananames/?page=2
Joulukalenteri luukku 21
Meidän kotikulmilta löytyy monen moista elukkaa.
Tää koiran pentu on varsinainen söpöyden ilmentymä
Musta nää valtavat etanat on ällöjä. Paikallisten mielestä herkullisia.
Vuohia on vaikka kuinka
Ja kanoja
Ja kukot. Äh. Ne kiekuu joka aamu joka ilmansuunnassa!
Musta näyttää kuin tää vuohi hymyilis kameralle!
Kaipa tääkin on joku kana
Liskoja löytyy kaikissa väreissä ja koissa
Edellä kuvattujen lisäksi kaduilla juoksee lampaita, kissoja, lehmiä ja valitettavasti ilmeisesti myös käärmeitä ja skorpioneja.
Joulukalenteri luukku 20
Rändöm kuvia arjesta vol 2
Meidän olkkari/keittiö
Kananmunia
Maiju aamiasen valmistus hommissa
Pimeällä suojaudutaan hyttysiltä
Maiju ja mä ottamassa vähän lepoa koulun katolla
Näillä eväille me tapetaan kaikki vastaan tulevat torakat
Fabiennen ja Martinan parvekkeella pelaamassa owarea
Joulukalenteri luukku 19
Anteeksi, kun tämän päivän luukku tulee vasta näin myöhään päivällä. Eilen illalla mulle iski ilmeisesti ruokamyrkytys, enkä ole oikein päässyt ylös kylppärin lattialta. No parempi kai silti myöhään kuin ei milloinkaan!
Keskiviikkona oli koulumme joulujuhla. Jos vanhemmat olivat maksaneet 5GHC summan, pääsivät lapset riehumaan pihalle. Meidän luokalta vain kahden vanhemmat oli pystynyt maksamaan. Päivä oli silti meillekin erityinen ja leikittiin ja laulettiin koko päivä!
Keskiviikkona oli koulumme joulujuhla. Jos vanhemmat olivat maksaneet 5GHC summan, pääsivät lapset riehumaan pihalle. Meidän luokalta vain kahden vanhemmat oli pystynyt maksamaan. Päivä oli silti meillekin erityinen ja leikittiin ja laulettiin koko päivä!
Uima-allas ja trampoliini olivat vuokralla
Väkeä riitti
Raphael, Maxwell ja Lordia trampoliinilla
Sylissä Ursla, Prince ja Hernan
Raphael karusellin kyydissä
Lordia ja Raphael tarkkailevat tilannetta
Hernan kutitettavana
Ursla kutitettavana
Prince kutitettavana
Mun joululahjaksi luokalle ostama kirja oli suksee
Larry Mendsin nenä löytyi
Jefferyn nenä löytyi
Madame Annan nenä löytyi
Vähän laulamista
Ja vähän riehumista
Ja vähän kasvomaaleja
Joulukalenteri luukku 18
Ghanalainen kananmunakastike (viidelle)
Ainekset:
Öljyä
3 Punasipulia
7 Tomaattia
2 Vihreää paprikaa
1tl Chilipulveria
2 Katkarapuliemikuutiota
1 Tölkillinen makrilleja tomaattimurskassa
7 Kananmunaa
Laita kattilaan öljyä. Niinkun ihan helvetisti öljyä. Porukka käyttää täällä usein palmuöljyä, koska se on paikallista. Mutta ravitsemustieteilijän tyttärenä en voi neuvoa teitä niin tekemään. Käyttäkää mielummin vaikka oliiviöljyä ja teidän sydän kiittää. Kyllä täälläkin varmaa käytettäis ellei se oli noin 10x kalliimpaa.
Leikkaa sipulit keskisuuriksi paloiksi ja lisää öljyyn. Anna niiden uida öljyssä n. 2-3 minuuttia ennen seuraavien aineksien lisäämistä.
Lisää vähintään teelusikallinen vahvaa chilijauhetta. Täällä jauhe jauhetaan oikeesti chilistä, joten suomalaista saa varmaan lotrata reippaalla kädellä saman maun saamiseksi.
Poista tomaateista pilkkoessa siemenet. Lisää tomaatit sekaan ja anna niiden muhia noin kymmenen minuuttia muodostaen kastikkeen tomaattipohjan.
Heitä vielä sekaan paprikat.
Sekoita kananmunien valkuaiset ja keltuaiset haarukalla samaan tapaan kuin omelettia tehdessä. Kaada seos kapeana viiruna ympäri kastikkeen pintaa. Älä sekoita enää kastiketta vaan anna kananmunien kypsyä kastikkeeseen paloiksi.
Kun kananmunat näkyvät valkoisina paloina lisää sekaan vielä katkarapuliemikuutiot ja makrillit ja pyöräyttele kiehuvaa kastiketta kevyesti.
Voila! Sinulla on maukas ja proteiinirikas kastike!
Tyypillisesti kananmunakastike tarjoillaan valkoisen riisin, keitetyn jamssin tai keitetyt keittobanaanin kyljessä. Jos haluat aidon Ghana-kokemuksen niin laita lautaselle ihan törkeästi riisiä ja kastiketta vaivainen nokare. Nauti!
Aineksia
Sipulit uimassa
Kaikki kasvikset kasassa
Kananmunan näkee kastikkeessa
Victoria valmistaa meille illallisen joka päivä.
Joulukalenteri luukku 17
Ajattelin vähän kirjoittaa tän luukun taakse vakavampaa asiaa. Toivon, että silti jaksatte lukea, sillä mun mielestä tää aihe on tärkeä.
Haluaisin puhua teille yhdestä kappaleesta. Marraskuussa Bob Geldof keräsi kasaan joukon isoja nimiä. Mukana oli mm. Bono, Ed Sheeran, Coldplay, One Direction, Paloma Faith ja monia monia muita. Yhdessä nää julkkikset sitten äänitti uuden version 1984 vuoden hitistä "Do they know it's Christmas?". Tämän uuden version kaikki tuotot menevät ebolan vastaiseen taisteluun.
Ajatus hyvä, toteutus huono. Ai miksi? No alkuun käykääpä katsomassa kappaleen musiikkivideo tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=-w7jyVHocTk
No mitä piditte? Tuliko tippa linssiin? Kävikö niin sääliksi?
Mä olen asunut vain hetken aikaa Ghanassa. En ole mikään Afrikka-asiantuntija. Silti tää aika on avannut mun silmiä sen verran, että video suorastaan oksetti.
Kun ensimmäinen versio levytettiin vuonna 1984 länsimaalaisten suhde Afrikkaan oli varsin toisenlainen kuin tänään. Afrikalla meni huonosti ja länsimaalaisten piti avata silmänsä sille hädälle ja auttaa rahallisesti.
Mutta nyt ei ole vuosi 1984 ja Afrikka ei ole enää köyhyyden luvattu maanosa. Kehittyvät maat on todellakin kehittyneet ja Afrikasta löytyy kulttuuristen rikkauksien ohella paljon ihan sitä länsimaalaisten rakastamaa taloudellista rikkauttakin. Tämän vuoksi mielikuva Afrikasta on hitaasti, mutta varmasti alkanut muuttua parempaan suuntaan. Afrikka nähdään yhä useammin kauppakumppanina, raaka-aineiden tuottajana ja myös mielenkiintoisena turistikohteena. Afrikasta löytyy maailman nopeimmin kehittyviä maita. Afrikkalaista kulttuuriperintöä arvostetaan. Toki Afrikassa on vielä paljon köyhyyttä, mutta Afrikka on myös itse luonut keinoja tämän köyhyyden taisteluun. Afrikka ei ole enää riippuvainen vain länsimaalaisten sääliavusta.
Ja sitten tuli ebola.
Ebola löi Länsi-Afrikkaan ja kovaa löikin. Mutta sen lisäksi ebola löi länsimaita kasvoihin ja käänsi niiden katseen takaisin menneisiin. Takaisin siihen köyhään kuoleman Afrikkaan. Kuin salamaniskusta Afrikka nähtiin taas kurjuuden perikuvana, joka ei voi mitenkään pärjätä koskaan yksin. Afrikka oli jälleen säälin kohde.
Valitettavasti näihin mielikuviin puuttuminen on todella vaikeaa. Mediassa ei tunnu riittävän tilaa edes länsimaalaisille iloisille uutisille, saati sitten afrikkalaisille. Mutta luulisi silti, että Geldofin kaltainen hyväntekijä ymmärtäisi paremmin, ettei edesauttaisi tämän mielikuvan syntymistä.
Listaan muutaman kohdan, jotka videossa mua ällöttää eniten.
-Alun videopätkä kuolevasta naisesta
Haluaistko sä, että sua kuvattaisiin kun olet kuolemaisillasi? Haluaisitko jakaa kuvan sun kuihtuneesta vartalosta koko maailman päiviteltäväksi? Et. Ja voin kertoa, että varsinkaan afrikkalaiset eivät halua. Täällä kuolemiseen liittyy valtavasti rituaaleja ja uskomuksia, eikä yhteenkään niistä kuulu videokamera. Videopätkään ei ole saatu tippaakaan arvokkuutta naista kohtaan. Häneltä on peitetty meidän länsimaalaisten mielestä kriittiset alueet, mutta Länsi-Afrikan pukeutumiskoodin mukaan hän on kutakuinkin alasti. Vartalosta on paljaana alueita, joita ei täällä vain kuulu olla paljaana. Lisäksi suojapukuihin pukeutuneet hoitajat ovat toki realistisia, mutta eivät kyllä edesauta tilanteen arvokkuutta. Eikö me voida arvostaa ebolaan kuolevia edes sen vertaa, että annettaisiin heille se yksityisyys ja arvokkuus, jonka he ansaitsevat?
"It's a world of dread and fear"
"Where a kiss of love can kill you, and there's death in every tear"
"And the Christmas bells that ring there, they are clanging chimes of doom"
"Where there's no hope tonight"
Toki ebola tuottaa kauhua, mutta se ei silti määrittele koko Afrikkaa pelon maailmaksi. Ja kyllä täällä rakastetaan ja itketään ja nauretaan ja eletään ihan normaaliakin elämää ebolasta huolimatta. Kellot soivat myös ristiäisille ja häille niiden hautajaisten lisäksi. Mutta Sierra Leonessa, Guineassa ja Liberiassa ne harvoin ovat joulun kellot. Maissa suurin osa on muslimeja, eivätkä he edes juhli joulua. Että hei Geldof, teeppäs tautatyösi paremmin!
Kun esim. lintuinfluenssa tai sikainfluenssa riepotteli länsimaita, ei se ollut meidän kaikkien länsimaalaisten elämän ainut sisältö. Miksi se olisi siis afrikkalaisten? Toki kylissä, joissa ebola todella on tilanne on varmasti kamala. Mä en ole noissa kylissä ollut, enkä voi sanoa niistä sen enempää kuin keskiverto länsimaalainen tallaajakaan. Mutta ajatus siitä, että koko Länsi-Afrikka pyörisi vain ebolan ympärillä on naurettava. Suurimman osan elämä jatkuu ihan normaalina.
Ja kaikkein tärkeimpänä: toivoa aina on.
Uudessa versiossa on silti onneksi poistettu muutama kamala pätkä ensimmäisestä versiosta. Kuten "where nothing ever grows", "no rain or rivers flow" ja pahimpana: "well tonight thank God it's them, intead of you". Ehkä Geldof kurkkasi ikkunasta lentäessään Länsi-Afrikan yli ja huomasi, että kaikkialla onkin hei vihreää.
Ebola riepottelee useaa Länsi-Afrikan maata jo tarpeeksi pahasti tappamalla ihmisten perheenjäseniä, naapureita ja muita tuttavia. Mutta me länsimaalaiset aiheutetaan ihan yhtä pahaa tuhoa. Mielikuvien seurauksena kauppasuhteet Afrikkaan ovat heikentyneet ja turismi varsinkin Länsi-Afrikkaan lähes kuollut. Voltalla matkustellessamme olimme useamman kerran hostellin ainoat vierailijat. Tafi Atomessa oppaamme surullisena kertoi, että parhaina päivinä hänellä kävi 100 asiakasta päivässsä. Nyt me kolme olimme ainoat. Tafi Atome on vain yksi Länsi-Afrikan lukemattomista kylistä, joka on kasvanut riippuvaiseksi turismista. Paikalliset ovat kuoluttautuneet oppaiksi, veistävät turisteille matkamuistoja ja pitävät lukemattomia majataloja. Ebolan myötä yhtäkkiä turistit hylkäsivät myös maat, kuten Ghanan, jossa ebolaa ei edes ole.
Ja ilmiö ei ole vain turisteilla. Meitä tuli tänä vuonna Ghanaan vapaaehtoisiksi ICYEn kautta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta ei se vielä mitään, helmikuussa seuraavia vapaaehtoisia tulee pyöreä nolla. Kukaan, koko maailmasta, ei hakenut ICYEn kautta Ghanaan. Itseasiassa haut koko Afrikkaan romahtivat. ICYEn kautta vapaaehtoisia on myös kouluissa ja orpokodissa, jotka todella tarvitsevat vapaaehtoisia. Projekteja, joissa ei ole ketään, joka voisi tehdä vapaaehtoisen työt kun heitä ei enää ole.
Ja pahinta mielikuvissa on se, että ne säilyvät. Kun ebola toivottavasti pian kukistetaan, lakkaa se tappamasta ihmisiä. Mutta länsimaalaisten mielikuva köyhästä ja kurjasta Afrikasta säilyy paljon pidempään. Se tulee aiheuttamaan tuhojaan vielä monien vuosienkin päästä.
Joten herää kysymys, kuinka paljon Geldofin kappaleen tulisi kerätä rahaa, jotta se olisi lopulta kannattava Afrikan kannalta? Jotta se kompensoisi kaiken sen rahallisen menetyksen, jonka Afrikka kokee kappaleen edesauttamien mielikuvien välityksellä? Niin, että kannattiko?
Ja hei Geldof, "Do they know it's Christmas?" Yes they fucking do.
Haluaisin puhua teille yhdestä kappaleesta. Marraskuussa Bob Geldof keräsi kasaan joukon isoja nimiä. Mukana oli mm. Bono, Ed Sheeran, Coldplay, One Direction, Paloma Faith ja monia monia muita. Yhdessä nää julkkikset sitten äänitti uuden version 1984 vuoden hitistä "Do they know it's Christmas?". Tämän uuden version kaikki tuotot menevät ebolan vastaiseen taisteluun.
Ajatus hyvä, toteutus huono. Ai miksi? No alkuun käykääpä katsomassa kappaleen musiikkivideo tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=-w7jyVHocTk
No mitä piditte? Tuliko tippa linssiin? Kävikö niin sääliksi?
Mä olen asunut vain hetken aikaa Ghanassa. En ole mikään Afrikka-asiantuntija. Silti tää aika on avannut mun silmiä sen verran, että video suorastaan oksetti.
Kun ensimmäinen versio levytettiin vuonna 1984 länsimaalaisten suhde Afrikkaan oli varsin toisenlainen kuin tänään. Afrikalla meni huonosti ja länsimaalaisten piti avata silmänsä sille hädälle ja auttaa rahallisesti.
Mutta nyt ei ole vuosi 1984 ja Afrikka ei ole enää köyhyyden luvattu maanosa. Kehittyvät maat on todellakin kehittyneet ja Afrikasta löytyy kulttuuristen rikkauksien ohella paljon ihan sitä länsimaalaisten rakastamaa taloudellista rikkauttakin. Tämän vuoksi mielikuva Afrikasta on hitaasti, mutta varmasti alkanut muuttua parempaan suuntaan. Afrikka nähdään yhä useammin kauppakumppanina, raaka-aineiden tuottajana ja myös mielenkiintoisena turistikohteena. Afrikasta löytyy maailman nopeimmin kehittyviä maita. Afrikkalaista kulttuuriperintöä arvostetaan. Toki Afrikassa on vielä paljon köyhyyttä, mutta Afrikka on myös itse luonut keinoja tämän köyhyyden taisteluun. Afrikka ei ole enää riippuvainen vain länsimaalaisten sääliavusta.
Ja sitten tuli ebola.
Ebola löi Länsi-Afrikkaan ja kovaa löikin. Mutta sen lisäksi ebola löi länsimaita kasvoihin ja käänsi niiden katseen takaisin menneisiin. Takaisin siihen köyhään kuoleman Afrikkaan. Kuin salamaniskusta Afrikka nähtiin taas kurjuuden perikuvana, joka ei voi mitenkään pärjätä koskaan yksin. Afrikka oli jälleen säälin kohde.
Valitettavasti näihin mielikuviin puuttuminen on todella vaikeaa. Mediassa ei tunnu riittävän tilaa edes länsimaalaisille iloisille uutisille, saati sitten afrikkalaisille. Mutta luulisi silti, että Geldofin kaltainen hyväntekijä ymmärtäisi paremmin, ettei edesauttaisi tämän mielikuvan syntymistä.
Listaan muutaman kohdan, jotka videossa mua ällöttää eniten.
-Alun videopätkä kuolevasta naisesta
Haluaistko sä, että sua kuvattaisiin kun olet kuolemaisillasi? Haluaisitko jakaa kuvan sun kuihtuneesta vartalosta koko maailman päiviteltäväksi? Et. Ja voin kertoa, että varsinkaan afrikkalaiset eivät halua. Täällä kuolemiseen liittyy valtavasti rituaaleja ja uskomuksia, eikä yhteenkään niistä kuulu videokamera. Videopätkään ei ole saatu tippaakaan arvokkuutta naista kohtaan. Häneltä on peitetty meidän länsimaalaisten mielestä kriittiset alueet, mutta Länsi-Afrikan pukeutumiskoodin mukaan hän on kutakuinkin alasti. Vartalosta on paljaana alueita, joita ei täällä vain kuulu olla paljaana. Lisäksi suojapukuihin pukeutuneet hoitajat ovat toki realistisia, mutta eivät kyllä edesauta tilanteen arvokkuutta. Eikö me voida arvostaa ebolaan kuolevia edes sen vertaa, että annettaisiin heille se yksityisyys ja arvokkuus, jonka he ansaitsevat?
"It's a world of dread and fear"
"Where a kiss of love can kill you, and there's death in every tear"
"And the Christmas bells that ring there, they are clanging chimes of doom"
"Where there's no hope tonight"
Toki ebola tuottaa kauhua, mutta se ei silti määrittele koko Afrikkaa pelon maailmaksi. Ja kyllä täällä rakastetaan ja itketään ja nauretaan ja eletään ihan normaaliakin elämää ebolasta huolimatta. Kellot soivat myös ristiäisille ja häille niiden hautajaisten lisäksi. Mutta Sierra Leonessa, Guineassa ja Liberiassa ne harvoin ovat joulun kellot. Maissa suurin osa on muslimeja, eivätkä he edes juhli joulua. Että hei Geldof, teeppäs tautatyösi paremmin!
Kun esim. lintuinfluenssa tai sikainfluenssa riepotteli länsimaita, ei se ollut meidän kaikkien länsimaalaisten elämän ainut sisältö. Miksi se olisi siis afrikkalaisten? Toki kylissä, joissa ebola todella on tilanne on varmasti kamala. Mä en ole noissa kylissä ollut, enkä voi sanoa niistä sen enempää kuin keskiverto länsimaalainen tallaajakaan. Mutta ajatus siitä, että koko Länsi-Afrikka pyörisi vain ebolan ympärillä on naurettava. Suurimman osan elämä jatkuu ihan normaalina.
Ja kaikkein tärkeimpänä: toivoa aina on.
Uudessa versiossa on silti onneksi poistettu muutama kamala pätkä ensimmäisestä versiosta. Kuten "where nothing ever grows", "no rain or rivers flow" ja pahimpana: "well tonight thank God it's them, intead of you". Ehkä Geldof kurkkasi ikkunasta lentäessään Länsi-Afrikan yli ja huomasi, että kaikkialla onkin hei vihreää.
Ebola riepottelee useaa Länsi-Afrikan maata jo tarpeeksi pahasti tappamalla ihmisten perheenjäseniä, naapureita ja muita tuttavia. Mutta me länsimaalaiset aiheutetaan ihan yhtä pahaa tuhoa. Mielikuvien seurauksena kauppasuhteet Afrikkaan ovat heikentyneet ja turismi varsinkin Länsi-Afrikkaan lähes kuollut. Voltalla matkustellessamme olimme useamman kerran hostellin ainoat vierailijat. Tafi Atomessa oppaamme surullisena kertoi, että parhaina päivinä hänellä kävi 100 asiakasta päivässsä. Nyt me kolme olimme ainoat. Tafi Atome on vain yksi Länsi-Afrikan lukemattomista kylistä, joka on kasvanut riippuvaiseksi turismista. Paikalliset ovat kuoluttautuneet oppaiksi, veistävät turisteille matkamuistoja ja pitävät lukemattomia majataloja. Ebolan myötä yhtäkkiä turistit hylkäsivät myös maat, kuten Ghanan, jossa ebolaa ei edes ole.
Ja ilmiö ei ole vain turisteilla. Meitä tuli tänä vuonna Ghanaan vapaaehtoisiksi ICYEn kautta huomattavasti vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta ei se vielä mitään, helmikuussa seuraavia vapaaehtoisia tulee pyöreä nolla. Kukaan, koko maailmasta, ei hakenut ICYEn kautta Ghanaan. Itseasiassa haut koko Afrikkaan romahtivat. ICYEn kautta vapaaehtoisia on myös kouluissa ja orpokodissa, jotka todella tarvitsevat vapaaehtoisia. Projekteja, joissa ei ole ketään, joka voisi tehdä vapaaehtoisen työt kun heitä ei enää ole.
Ja pahinta mielikuvissa on se, että ne säilyvät. Kun ebola toivottavasti pian kukistetaan, lakkaa se tappamasta ihmisiä. Mutta länsimaalaisten mielikuva köyhästä ja kurjasta Afrikasta säilyy paljon pidempään. Se tulee aiheuttamaan tuhojaan vielä monien vuosienkin päästä.
Joten herää kysymys, kuinka paljon Geldofin kappaleen tulisi kerätä rahaa, jotta se olisi lopulta kannattava Afrikan kannalta? Jotta se kompensoisi kaiken sen rahallisen menetyksen, jonka Afrikka kokee kappaleen edesauttamien mielikuvien välityksellä? Niin, että kannattiko?
Ja hei Geldof, "Do they know it's Christmas?" Yes they fucking do.
Joulukalenteri luukku 16
Rändöm kuvia arjesta vol 1
Tuoretta appelsiinimehua
Ann-Sophie takoo fufua
Syötiin illallista koulun katolla
Hikiset tunnelmat taksin takapenkillä.
Kuvassa vasemmalta lähtien mä, Maiju, Fabienne ja Dshamilja
Hämähäkin tappopuuhissa
Lettujen paistoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)