Lake Bosomtwe
Ashanti kunnan, (eli meidän kotikunnan) ylpeyden aiheena on Kumasista noin tunnin trotro matkan päässä sijaitseva Bosomtwe järvi. Eikä ihme, paikka on todella kaunis. Lähdimme siis pienellä vapaaehtoisten porukalla paikkaa katsastamaan. Teimme vain virheen, kun kävimme paikan päällä pyhäpäivänä. Sillä tuntu siltä, että koko Ghana oli päättänyt käydä siellä juuri tuona päivänä. Ranta oli täynnä vedessä leikkiviä aikuisia. Paikalliset eivät osaa uida ja moni pelkää vettä niin paljon, että pysytteleekin vain rannalla.
Me emme olleet lähteneet uintireissulle, vaan istuimme rantabaarissa maisemista nauttien. Muutama vapaaehtoinen oli lainannut koulunsa opettajan uunia ja leiponut meille omenapiirakan. Oli niin luksusta saada jotain uunissa kokattavaa!
Iloisia vapaaehtoisia rantabaarissa
Maisemia
Paikallisen tabun vuoksi järven kalastajat saavat käyttää veneenä vain puulankkua
Sademetsäluontoa
Temppuja matalassa vedessä
Kejetia
Kejetia, eli Kumasin keskusta on meille tyypillinen vierailukohde niin arkena kuin viikonloppunakin. Käymme mm. ostoksilla "supermarketissa", pankkiautomaatilla nostamassa rahaa, torilla tai kadun varsilla ostoksilla, "kahvilassa" paikallisen kaverin kanssa tai kulttuurikeskuksen yhteydessä olevalla jazzklubilla vapaaehtoiskavereiden kanssa.
Eränää viikonloppuna päätimme käydä katsastamassa OMO-talon paljon puhutun näköalan. OMO-talo on yksi hieman korkeimmista taloista Kejetian keskustassa, jonka seiniin on maalattu isot OMO-pyykinpesuaineen mainokset. Astuimme kadulta kojujen välistä pimeään portaikkoon ja aloimme kiivetä. Kerrokset olivat täynnä erilaista väkeä: oli suutaria, räätäliä, keittobanaanikauppiasta ja jos jonkin moista matkaajaa. Lopulta pääsimme katolle, jossa sijaitsi julkiset vessat.
Lisäksi siellä oli mieletön näköala kaupungin yli. Toiselta puolelta jalkojen juuriin levittäytyi keskustorin kojujen peltikatot ja toiselta puolelta keskustan ihmisvilinä. Kaivoimme kamerat esiin ja aloimme innoissamme kuvaamaan. Hetken kuvailun jälkeen katolle kiipesi 2 poliisia ja yksi sotilas konekiväärinsä kanssa. Toinen poliiseista alkoi vihaisena huutaa, ettei me oltu kysytty lupaa kuvaamiltamme ihmisiltä. Paniikissa pyytelimme anteeksi ja kaivoimme esiin hänen pyytämät henkkarit. Poliisi pyysi nähdä kuvia kamerastani ja kädet täristen esittelin otoksiani. Sitten päätin yrittää luikerrella tilanteesta ulos puhumalla, sillä emme todellakaan halua olla täällä poliisin kanssa tekemisissä (paitsi silloin, kun he pitävät laittomia lahjusten keräämis ratsioita...). Aloin siis vuolaasti pyytelemään anteeksi twiksi ja selittämään, mitä työtä Ghanassa teemme. Lopulta poliisi leppyi ja ilmoitti, että täten hänen luvalla saamme jatkaa kuvaamista. Hän käski sotilaan pyssynsä kanssa pois ja huokaisimme kaikki helpotuksesta. Huh!
Peltikattojen alla on jopa kolmikerroksia hökkelikojuja
Kejetian ihmisvilinää
Owabi Wildlife Sanctuary
Kumasin laitamilla sijaitsee eräs vähemmän tunnettu luonnonpuisto nimeltä Owabi. Eräänä viikonloppuna lähdettiin muutaman vapaaehtoisen ja muutaman heidän paikallisen kaverin kanssa nauttimaan vaihteeksi hilaisuudesta. Trotrolla auringon paahteessä köröttelyn jälkeen lopulta päästiin perille pieneen kylään, josta kävelimme puiston portille. Portilla järkytyttiin, kun sisäänpääsymaksu oli 20cediä (n. 5€) per nenä. Kieltäydyttiin moisesta riistosta ja päätettiin kävellä vain ilmainen polku, joka johti metsän keskellä olevalle tekojärvelle.
Polku kulki metsän halki, joten saimme silti metsän fiiliksen. Erilaiset linnut lauloivat ja paikan kuuluisat perhoset todellakin lentelivät kaikkialla. Sitten meitä onnisti, sillä polun vieressä kasvavissa puissa kulki villiapinalauma! Mahtavaa! Apinoiden elämöinti muistutti yllättävän paljon koiran haukuntaa.
Tekojärvi oli kaunis. Ei aivan Bosomtwen luokkaa, mutta toisaalta täällä kaiuttimista ei pauhannut Afrikkalainen reggae, vaan ainoa ääni oli veden pauhu. Järvessä oli nimittäin suuri pato, joka tuottaa sähköä. Järvestä myös tulee kaikki Kumasin putkivesi.
Hämähäkki
Uskokaa tai älkää, mut kuvassa on apina
Yksi sadoista perhosista
Pato
Vettä
Osa porukastamme
Pato oli keskellä sademetsää
Minä mun auringonpistonestohuivissa
Liskotkin nautti auringosta
Tässä järvessä saa kalastaa ihan veneellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti